torstai 19. syyskuuta 2013

Osa 7. Selityksen aika


Moi. Ensiksi haluan sanoa, että pahoittelen osa pituutta, mutta tää on vähän niinkuin väliosa. Tää selvittää vähän asioita. Seuraava osa ois tulossa kumminkin pian. Sanoisin että 2 viikon sisällä. En kuitenkaan lupaa mitään. Ja toinen asia on se, että huomasin, että sivuillani on vieraillut uusia ihmisiä, joten kannustankin rohkeasti kommentoimaan, koska niitä on aina ihana lukea, vaikka kyse olisikin rakentavasta kritiikistä. (:

***


Sanat kaikuvat päässäni


" Mitä täällä on tapahtunut? En palkannut sinua jotta särkisit hänen sydämensä " 



" Palkannut? Maksetaanko sinulle että olisit kanssani? "


" En halua rahoja enää. Se oli ennen kuin rakastuin sinuun "


" Benjaminin oli tarkoitus tuoda sinut tänne. Tarkoitukseni ei ollut satuttaa "


" Älä mene Grace "


 ***


" Elettiin vuotta 1988. Olin parikymppinen ja seurustelin isäsi, siis Peterin kanssa. Minusta tuntui pahalta jättää Carl ja Colette kotiin kun lähdin yliopistoon. Peter oli silloin koko ajan töissä. 


" Olin silti innoissani. Tarkoitukseni oli viettää Kampuksella kaksi lukuvuotta ja palata kotiin valmistuneena. 
Tapasin hänet heti saavuttuani asuntolalle. 


 " Tarvitsetko kantamisapua? " hän kysyi .


Huomasin ensin hänen suuren hiustöyhtönsä. Nyt kun sitä ajattelee, se oli naurettava , mutta se oli muotia silloin.


" Kiitos " Sanoin ystävällisesti. Tiesin jo tuolloin että meistä tulisi hyviä ystäviä. "


Äiti piti pitkän tauon puheessaan, kunnes jatkoi.


" Täytyy myöntää, että hän oli komea, vaikken saanutkaan ajatella häntä sillä tavalla.



Vietimme paljon aikaa yhdessä. Meillä oli oma opintopiiri ja sen lisäksi kävimme paljon viihteellä. "


" Sain yhtenä päivänä puhelun Peteriltä, että Colette oli oppinut puhumaan. Kaipasin silloin heidän luoksensa, mutta olin silti onnellinen Kampuksella. Tiesin jo tuolloin että Peter tapaili muita naisia ollessani poissa, mutta en välittänyt, koska kuulin hänen äänestään että hän oli vielä rakastunut minuun ja hän odottaisi minua kun palaan. "


" Lempipaikkamme oli keilahalli. Vietimme siellä paljon aikaa, harjoitellen.


" Olin jollain tapaa kiintynyt häneen. En rakastanut häntä kuin veljeä, mutten myöskään kuin poikaystävää. Olin aivan varma että pitäisimme tiiviisti yhteyttä yliopisto-ajan jälkeen. "


Äiti huokaa. Hän on selvästi surullinen ettei se tapahtunut.


" Sinä iltana olimme Seanin kaverin bileissä. Olimme juoneet aivan liikaa.


Tanssimme hitaita, kunnes Sean veti minut lähelleen.


Suutelimme. Tiesin että se oli väärin, mutta harkintakykyni oli huonontunut veressäni olevan alkoholin takia. "


" En muista miten päädyimme asuntolaan, mutta muistan mitä siellä tapahtui "



" En välittänyt seurauksista, elin vain hetkessä "


Äiti hiljenee taas.


" Herättyäni minulla oli kamala olo. Se johtui osittain krapulasta, osittain siitä että olin pettänyt rakastamani miehen.


Sean yritti vakuutella minulle, ettei se haittaa, mutta minulla oli kauhea syyllisyyden tunne. "


" Jätin opinnot kesken ja palasin kotiin. Kerroin Peterille, joka ei huomattuaan syyllisyydentuntoni suuttunut. Colette vierasti minua aluksi, mutta Carl muisti minut ja tuli onnelliseksi. Menin naimisiin Peterin kanssa, ja vähän ajan päästä huomasin olevani raskaana. Olisit voinut olla Peterinkin, mutta minulla vain oli sellainen tunne, että olet Seanin lapsi. Kun synnyit, olin onnesta sekaisin. En ajatellut sinua virheenä, vaikka olisinkin toivonut että olisit Peterin. "


" Kaikki tekevät virheitä äiti. Olisit vain kertonut ennen kuin saan kuulla sen jonkun toisen suusta. " sanon surullisena.


" Olen pahoillani Grace. Rakastan sinua ihan liikaa, enkä halunnut järkyttää sinua. " Äiti sanoo ja halaa minua.
" Onneksi en ole pitkävihainen " Sanon ja purskahdamme naurukyyneliin.

perjantai 13. syyskuuta 2013

Osa 6 . Loppukesä


Moi! Anteeks että on kulunut näin pitkä aika, mutta tiedätte varmaan tunteen, kun tarinan kuvaaminen ei vain edisty ja inspiraatio katoaa. No, tässä se uusi osa nyt ois ja toivottavasti pidätte (: Kommentoikaa!

***



Olen shoppailemassa Savannahin kanssa. Nyt on tarkoitus löytää hyvät kengät Benin äidin juhliin. 


"Näillä on aika vaikea kävellä. En ole tottunut näin korkeisiin korkoihin" Valitan Savannahille.


" ´Kauneuden eteen pitää kärsiä. Ja kyllä niihin tottuu, mullakin on samanlaiset. Muistat vain ottaa korottomat kengät mukaan. " Savannah sanoo.


" Ja ne kaiken lisäksi imartelevat kroppaasi " Hän jatkaa.


" Mutta eikö se nyt tarkoita, että oon Beniä pidempi  " kysyn huvittuneella äänellä.


" Se on todennäköistä, mutta haittaako se? "

***


" Mitä sä katot ? "  Kysyn Beniltä ja istahdan hänen syliinsä.


"  Jotain perus-hömppää " Hän vastaa huvittuneesti.


" Mitä? " Hän kysyy  " Ei mitään " vastaan ja jatkan tuijottamista. Kännykkäni alkaa soida.


" Moiiii!!! "  Allison huutaa luurin toisesta päästä. " Moi Allison " 


" Soitinko pahaan aikaan? " hän kysyy. " Et et, kerro vaan. " vastaan.


" Marney sai jostain työkeikalta 2 lentolippua, ja me ajateltiin tulla käymään siellä. Kesähän on jo lopuillaan ja me haluttais nähdä sua vielä ennen töiden alkamista. " Allison kertoo ja alan innostua. Tämän parin viikon aikana olen ollut aika yksinäinen. Onhan minulla Ben ja Savannah, mutta ei ketään jolle voisi puhua kaikesta.


" Kuulostaa hei tosi kivalta ! Kyllä Benillekin varmasti käy. " vastaan ja luurin toisesta päästä kuuluu äänekäs riemunkiljaisu. 


" Koska te siis tulisitte? " kysyn. " Niin pian kuin mahdollista! Voidaan tulla vaikka kolmen päivän päästä. " Allison sanoo innokkaasti. " Okei. Sopii hyvin. Soita vielä kun tarkempi aikataulu on tiedossa. " sanon. " Joo Moikka! " Allison kiljahtaa " Moi moi " vastaan ja suljen luurin.


" Arvaa mitä? Allison ja Marney tulee tänne muutaman päivän päästä ! " Huudahdan innokkaasti.
" Okei " Ben vastaa .

***



" Nyt on varmaan vähän aikasta puhua tällaisesta, mutta haluutko sä koskaan lapsia? " kysyn Beniltä varovaisesti.


" Jonain päivänä " hän vastaa itsevarmasti.


" Mä arvasin että sä sanoisit noin " sanon. Minusta tuntuu, kuin minulla ja Benillä olisi jotain erityistä. Jotain, mitä minulla ja Danielilla ei koskaan ollut. Minusta tuntuu ensimmäistä kertaa elämässäni, että voisin viettää loppuelämäni jonkun kanssa.

***


Menemme lentokentälle Allisonia ja Marneyta vastaan.


" On niin ihana nähdä sua pitkästä aikaa " Marney sanoo hehkuvana.


" Niin mustakin. Ihanaa että te tulitte! Meillä tulee olemaan niin hauskaa. Mä oon suunnitellut meille kaikenlaista ohjelmaa. " Kerron heille.


 Vaihdamme kuulumisia, ja Ben odottaa taustalla. Hän on joskus vähän ujo, vaikkei sitä helposti huomaa itsevarman kuoren alta.


" Hyvä saalis Gracie " Marney sanoo ja isken hänelle silmää.


" Allison, sä oot värjännyt hiukset. " Totean yllättyneenä. Allison on ollut pitkään hiusvärejä vastaan, koska ne ovat hänen mielestään hiusta kuluttavia myrkkyjä. Toisaalta, onhan hän myös oikeassa. " Kaipasin vaihtelua " hän vastaa. Allison vaikuttaa jotenkin erilaiselta. En vain keksi mikä hänessä on erilaista.



***




" Aí niin, unohdin kertoa teille, että Benin äiti pitää juhlat ylihuomenna. Te tulette nyt sitten sinne mukaan. " Kerron.


" Mikä pukukoodi siellä on ? " Marney kysyy. " Ilmeisesti jonkin sortin coctail-mekot pitäisi laittaa. " vastaan.


" Keväällä olisin näyttänyt vielä upealta jossain ihanassa mekossa, mutta nyt joudun käyttämään löysiä mekkoja. Varmaan äitiyden huonoin puoli " Marney valittaa. Syvällisiä puheita, syvällisiä puheita...

***


" Steven pyysi minua muuttamaan yhteen hänen kanssaan. " Allison ilmoittaa yhtäkkiä.


" Sehän on hienoa Ali ! " vastaan.


" Mutta se tarkoittaa, että meidän täytyy myydä meidän talo. " Allison sanoo haikeana. Yhteinen kotimme on meille molemmille rakas, mutta ehkä on aika vain mennä eteenpäin. 


Olemme kaikki hetken hiljaa.


Yhden kesän aikana ehtii kyllä tapahtua vaikka mitä.

***


Saavumme Benin äidin talolle. Vai pitäisikö sanoa kartanolle. Se on TODELLA iso ja hieno. Ben on saapunut tänne jo ajoissa auttamaan äitiään. 


" Kyllä mun ainakin kelpais asua tossa talossa. " Marney sanoo ihaillen.


Täytyy myöntää, että aika vaikuttava näky.


" Nyt pitäisi vielä löytää Ben. " 



Siinä ei onneksi mene kauan, koska vieraita ei ole vielä paljon.


Ben kääntyy ja huomaa minut. Jos oloni oli aiemmin jännittynyt, ei ole enää. Hän hymyilee ihanaa hymyänsä.



" Äiti, tässä on Grace. Grace, tässä on äitini Barbra " Ben esittelee. Hänen äitinsä on aika samanlainen kuin kuvittelinkin. Hyvin hoikka, iloinen ja aivan Benin näköinen.


" Hei Grace, olen kuullut sinusta niin paljon, että on mukava viimein nähdä " Barbra sanoo ystävällisesti. Hän on selvästi mukava, juuri niin kuin Benkin.


Juttelen hetken Barbran kanssa, ja minut esitellään muillekin vieraille.



Kun viimein jäämme kahden, hehkutan Benille kuinka ihania hänen talonsa, äitinsä ja kaikki asiat ovat. " Etkö aio esitellä minua? " nuori nainen kysyy.


" Blair " Ben sanoo hieman nolon näköisenä.


" Sinä olet varmaankin Grace. Minä olen Blair. Hauska tavata " 


" Kiitos samoin " sanon kohteliaasti. " Blair on perhetuttu " Ben kertoo ja jatkaa tapaamaan muita vieraita. 


" Itse asiassa olen ex-tyttöystävä, mutta en tiedä minkä takia hän käyttäytyy noin. " Blair kertoo. Hän näyttää barbielta. Hoikka, täydellinen nenä, siniset silmät. Ihmettelen miten Ben on voinut tyytyä minuun tuollaisen jälkeen.



Juttelen Blairin kanssa aika kauan. Blairin suurin keskustelun aihe on tietenkin Ben. Yllättävää. Mietin päässäni miten pääsisin jatkamaan matkaa loukkaamatta tytön tunteita,  kunnes Allison pelastaa minut.


" Oliko tukalat paikat? " Marney kysyy. " Ex-tyttöystävä " vastaan. "  Huh. Tuokaa ystävälleni drinkki!" Marney huutaa baarimikolle. 


" Eiköhän kohta lähdetä? " Allison kysyy. " Joo. Eiköhän. Käyn vielä kysymässä Beniltä. Hän tulee varmaan samaa matkaa."


" Oletko nähnyt Beniä? " kysyn.  " Varmaan meni käymään huoneessaan. " Barbra vastaa ystävällisesti.


" Hänellä on paha tapa aina kadota juuri ennen kuin vieraat lähtevät " Barbra muistelee ja naurahtaa.

***
Benjamin:


" Pitäisikö meidän vain kertoa Gracelle? Tämä on venynyt kohta kuukauden." Blair ehdottaa. " Olet käynyt läheisemmäksi hänen kanssaan kuin sinun oli tarkoitus. " hän jatkaa.


" Ei ole minun asiani kertoa Gracelle. Sean kertoo kun on hänen mielestään sopiva aika. " vastaan.



" Minun mielestäni tämä on jatkunut liian kauan. Jos et sinä aio kertoa, minä aion. " hän kiristää.


" Älä kerro hänelle. Ymmärrätkö? Se tulee muuten väärään aikaan ja väärän ihmisen suusta. Teen mitä vain jos et kerro hänelle. " sanon.  " Suutele minua " Blair sanoo. " Mitä?" kysyn ihmeissäni. " Kuulit kyllä. Suutele minua " hän toistaa.




Grace seisoo portaikon vieressä. Voi ei. Kuinka paljon hän on nähnyt?


Hänen kyynelistään päätellen hän on nähnyt tarpeeksi. " Grace, se ei mitä sinä luulet " yritän selittää. Kuulostaa huonolta.



" Minä... Minä luulin että olit erilainen. Että rakastat minua " tekee kipeää katsoa häntä.


" Niin minä rakastankin " sanon.


" Etkä rakasta. Sanot niin vain koska jäit rysän päältä kiinni " hän sanoo itkuisena,


" Tänne tulo oli virhe. Sinä selvästikin pidät vielä hänestä. En halua olla toinen vaihtoehto. "


" Kuulin ääniä. Onko täällä kaikki kunnossa? " Sean kysyy


" Kyllä on. Olin juuri lähdössä " Grace sanoo


" Grace odota! Sean, sinun täytyy kertoa hänelle. NYT! " " Ja mitähän se mahtaisi olla? " Grace kysyy


" En tiedä miten sanoisin tämän. Olen yrittänyt saada sinuun yhteyttä koko kesän...
 Olen isäsi  "


" Mi..Mitä? " Grace vaikertaa.

***

Seuraava osa ilmestyy torstaina 19.9.