Ei todellakaan loppu!

Elikkä uutta osaa ei ole tullut vähään aikaan, johtuen kesälomasta. Nyt on ollut kaikenlaista hälinää, ja vasta nyt kun on rauhoittunut, olen ajatellut uuden osan tekemistä. En ole siis vielä aloittanut kuvaustakaan. Eli mä latasin siis ihan liikaa rar-tiedostoja, joten poistin ne kaikki. Nyt mun täytyy suunnitella tulevan osan kohtaukset, jotta tiedän mitä ladata. Ja muuten, tässä on pieni inspiraation puute hetki, joten älkää turhaan odotelko uutta osaa ainakaan 2-3 viikkoon. Voin laittaa jokaisen joka nyt aikoo kommentoida blogiin ilmoituksen uudesta osasta kun se ilmestyy. Elikkä siis, kaikki jotka haluavat ilmoituksen, kommentoikaa!

Osa 4. Ympäri käydään yhteen tullaan

Moikka kaikille! Olen raatanut tämän osan eteen aika paljon, mutta se ei haittaa, ja tämä onkin lempiosani tähän mennessä. Olen ikuinen romantikko. Tämän osan tekeminen on ollut kivaa ja olen  saanut PAAALLJON inspiraatiota ja tietoa tulevasta. Pitemmittä löpinöittä, osan pariin! ps. Muistaakseni joku pyysi hieman isompia kuvia joten laitoin tähän osaan. Sanokaa jos pienet ovat  sittenkin paremmat.

***

" Kauanko sillä bussilla oikein kestää?" Allison kysyy turhautuneena. Kuumuus on melkein sietämätöntä vaikka kello on jo yhdeksän illalla. 

" Sen piti tulla jo puoli tuntia sitten", Colette toteaa väsähtäneenä. En ole oikein puhunut hänen kanssaan Bridgeportin jälkeen. Ilmeisesti he ovat rakastuneet SUPER-nopeasti. Jos minulta kysytään, Colette haluaa rahaa ja Daniel jonkun johon sitoutua. Tietääköhän hän edes että Colette on siskoni?

" Mennään sitten seuraavalla", sanon.

" Tai sitten otetaan vaan taksi", Allison ehdottaa. " Nyt ei olla vicessä. Täällä taksi pitää tilata", Colette huomauttaa.

" Kyytiä vailla?" yksi ohikulkijoista kysyy ja katsoo minuun.

" Ehdottomasti. Bussi on jo puoli tuntia myöhässä", Colette sanoo ja naurahtaa.

" Olen Ben. Jos tarvitsette kyytiä, voin kyllä viedä teidät. Siis jos määränpäänne on tässä kaupungissa", mies sanoo ystävällisesti. Kunpa kaikki olisivat yhtä ystävällisiä!

" Kiitos tooosi paljon! Minä olen Grace, tässä on siskoni Colette ja tuo tuossa on ystäväni Allison." Sanon nopeasti. Olen niin helpottunut kun ei tarvitse odottaa seuraavaa bussia.

" Minkälainen auto sinulla sitten on?"

***

" Jiiiihaaa!!!! Tämä se vasta on elämää!" Allison huutaa. Me kaikki purskahdamme nauruun.

" Kyllä tämä ehdottomasti bussin voittaa!" Colette huutaa. Me kaikki olemme ihan fiiliksissä. En tiedä johtuuko se ilmavirrasta vai parista viinilasista jotka joimme lentokentällä.

" Olemmeko jo kohta perillä?" Allison kysyy. " Vähän aikaa vielä", Ben vastaa.

***

" Se on nyt varmaan tämä", Colette toteaa.

" Kiitos kaikesta", sanon Benille.

" Oli ilo auttaa", hän vastaa ja halaa minua. Kaikki muutkin hyvästelevät hänet ja sitten hän lähtee.

***

Päivät kuluvat kuin siivillä. Näemme Beniä välillä milloin missäkin.Teemme kaikkea mitä olettaakin saattaa. Käymme picnikillä, rannalla, ja otamme aurinkoa. Nytkin olemme pystyttäneet leirin eräälle rannoista ja meillä on tietenkin eväät mukana.

Joku nudistimummokin tulee yläosattomissa valittamaan meille jotain italiaksi.

***

" Alkaaks teilläkin olla nälkä?" Colette kysyy.

" Joo. Grace, nyt on sun vuoro käydä kaupassa. Mä kävin eilen", Allison sanoo ja näyttääkin ihan siltä kuin voisi nukahtaa hetkellä millä hyvänsä.

" Joo, niin on. Mä tuon vaikka pasta-ainekset", ilmoitan. " Ja tuo karkkia kanssa!" Allison vaatii.

***

" Pöö", joku päästää suustaan.

" Jestas ku mä säikähdin! Moi", sanon Benille.

" Mä vaan poikkesin kauppaan, ja sit sä seisoit siinä. En voinut vastustaa kiusausta", Hän sanoo pahoittelevasti ja sitten virnistää.

" Karkkia. Jaahas. Mikä on sun suosikki?" Ben kysyy.

" En mä tiedä. Ehkä Apollopatukat", vastaan.

" Kuule, mennäänkö kävelylle?" Kysyn.

" Mennään vaan, mutta maksa sun ostokset ensin", hän huomauttaa. Tietysti.

***

" Mistä sä oot kotoisin?" Ben kysyy minulta. " Vicesta", vastaan. " Mikä sun oikea nimi on?" Kysyn vuorostani. " Benjamin", hän vastaa. " Kiva nimi", totean.

Hän ottaa kädestäni kiinni.

En osaa muuta kuin katsoa hänen ihaniin suklaan värisiin silmiinsä.

***

" Mun täytyy nyt varmaan lähteä", sanon.

" Toivottavasti näemme taas pian", hän sanoo. Toivottavasti. Olen aivan myyty.

***

Ja sitten hän suutelee minua...

Herään pieneen ääneen. 

Se kuuluu ikkunasta. Joku heittää ikkunaan kiviä.

Vilkaisen viereeni. Allison ei onneksi herännyt. Mikään ei ole pahempaa kuin liian vähän nukkunut Allison.

" Grace!" Ben huutaa.

" Mitä sinä teet täällä tähän aikaan yöstä?" Kuiskaan kovaan ääneen.

" Odota. Tulen sinne alas", sanon.

"Miks sä tänne raahauduit?" Kysyn.

" Tulin vain sanomaan että rannalla on huomenna bileet. Haluaisitteko te tulla?"

" Oikeesti? Tottakai me tulemme!" Huudahdan. " Mutta nyt minun on mentävä nukkumaan. Nähdään huomenna".

***

Herään. Vohveleiden tuoksu tulvii nenääni, Puen päälleni ja astun huoneistomme eteen.

Allison ja Colette syövät jo aamupalaa.

" No, mitäs tehdään tänään?" 

" Ajattelin että voisimme mennä illalla tanssimaan", Colette ehdottaa.

" Tai sitten... Rannalla on illalla bileet. Voisimme mennä sinne tanssimaan", sanon ruoka suussa.

" Hyvä idea. Minä voin tiskata", Colette sanoo ja nousee pöydästä.

***

Kiertelimme kaupunkia koko aamupäivän.

***

" Juo se nyt vaan Colette, niin päästään tanssimaan", Allison hoputtaa.

" Baarimikkohan on söpö. Miks et yrittäisi iskeä", Allison kuiskaa humalaisena. " No en. Miks et itse?" " Minulla on Steven", Allison vastaa niin fiksuna. " Hyvä pointti mutta se ei velvoita minua siihen", vastaan yhtä järkevästi. " Camoon. Sä oot porukan ainoa sinkku", hän huomauttaa. " En ole kauan", sanon ja naurahdan. Liian hauskaa. Liian hauskaa. Olen selvästi hieman pyörällä päästäni.

Ben saapuu paikalle ja me tanssimme. All ja Colette vain kököttävät paikoillaan ja siemaisevat juomistaan.

" Sä oot hyvä tanssimaan!" Ben huutaa. Musiikki soi kovalla ja lokit rääkyvät taivaalla. Suolainen meri-ilma tuoksuu taivaalliselta.

" Voitin pienenä muutaman tanssikilpailun", Kerron ylpeänä.

" Kuule Grace, mun pitää näyttää sulle yksi paikka"" Okei", vastaan.

***

" Minne me mennään?" kysyn. " Kohta näet", hän sanoo.

" Meri on kaunis", sanon. " Ei yhtä kaunis kuin sinä", hän sanoo pehmeällä äänellä ja katsoo minua silmiin.

Sitten hän suutelee minua. Se on juuri niin ihanaa kuin unelmissanikin.

Olemme vain siinä. Ihan hiljaa ja elämme siinä hetkessä. Aallot paiskautuvat päin kalliota ja tähdet tuikkivat taivaalla.

Me vielä halaamme. Olen lähdössä, mutta hän vetää minut syleilyynsä.

***

Herään aamulla lintujen viserrykseen. Eilinen oli varmasti unta. Niin minä ajattelen, mutta se ei ollut. Olen vain niin onnellinen. Tuntuu kuin se pieni aukko sydämessäni olisi hiljalleen täyttynyt. Arvet mitkä Daniel jätti olisivat parantunut. En vain pysty olla ajattelematta Beniä. Jotenkin tuntuu siltä kuin elämässäni ei olisi enää mitään niin tärkeää kuin hän.

***

" Mitä me teemme kun minun pitää palata kotiin?" Kysyn haikeana.

" Älä siitä huolehdi. Voin tulla katsomaan sinua", hän vastaa ja nyökkää.

" Lupaatko?" kysyn. " Lupaan", hän vastaa. " Mutta nyt minun pitää mennä. Tytöt varmaan ihmettelevät missä olen", ilmoitan.

" Lupaan"

***

" Onkohan Gracella joku suhde?" 

" Miten niin?"

" Se vaikuttaa jotenkin poissaolevalta"

" No varmaan kun se nukkuu"

" Ei kun oikeesti. Sehän ei tullut toissa päivänä yöksi talolle"

" Huomenta. Lähdetäänkö kohta?" Kysyn herättyäni. Colette hymyilee ja Allison tuijottaa minua.   " Mitä?" kysyn taas.

***

Olemme torilla. Täällä on tänään jonkinlaiset markkinat. Ben suositteli tätä. Hän on kai tulossa itsekin.

" kolmekymppiä", myyjä sanoo italialais-aksentilla.

" Kolmekymppiä vanhasta pehmonallesta? Millaista kauppaa täällä oikein käydään?" Colette kysyy närkästyneenä. " Mutta Colette, ajattele nyt sitä Carlin pikkuvauvaa", sanon yrittäen saada Coletten innostumaan. Siis hän ei ole vielä syntynyt, mutta ostamme hänelle syntymäpäivälahjaa, ja myös Emilielle jotain.

***

***

" Minä maksan", Ben sanoo.

" Ben!" Huudahdan. " Kiitos", sanon heti perään.

Hän halaa minua. Sillä hetkellä minua alkaa hymyilyttää koska mietin mitä All ja Colette nyt miettivät.

" Awwwws", Allison huokaisee.

***

" Hetkonen", Allison sanoo yhtäkkiä.

" Missä mun laukku on? Se oli mulla ihan äsken tässä", Allison sanoo hätääntyneenä.

***

Syömme illalla Arabella nimisessä ravintolassa. Ravintola ei ole täynnä koska kello ei ole vielä paljon. Oli kai Allisonin idea pyytää Ben mukaan. Hän taisi aavistaa jotain. Mutta ei siinä mitään.

" Hyvää ruokaa", Allison kertoo.

" Niin on", Ben myöntäilee.

" Näytät jotenkin tutulta", Allison sanoo.

" Moni sanoo niin", hän vastaa.

***

" Mitä otetaan? Viiniä vai suklaata?" Allison kysyy.

Colette kipittää yhtäkkiä toisen hyllyn eteen.

"Jungubells-hilloa! Sitä ei saa enää Vicesta. Meidän täytyy ostaa sitä. Kaikille. Isälle ja Donnalle, Carlille ja kavereille.

" Tyypillistä. Milloin suklaa ja viini ei ole muka kelvannut", Allison sanoo. Hän ei selvästikään halua Jungubells-hilloa.

" Otetaan Jungubells-hilloa. Saimme sitä vain lapsena, ja se oli harvinaista herkkua", sanon ja asetun Coletten puolelle.

***

Viimeisenä päivänämme kuljemme puistotietä. Minun sydämeni särkyy kun lähdemme. Hän sanoi että tulisi käymään luonani niin pian kuin mahdollista, mutta silti ajatus monen tunnin välimatkasta saa minut voimaan pahoin.

***

***

Siinä se nyt oli. Sori jos jotkut poset toistuvat monta kertaa, tai jokin muu asia on vähän pielessä. Mutta ihmisethän käyttävät yleensä aika samanlaisia asentoja. Nyt minua vain kiinnostaa, että miltä te lukijat ajattelette mun näyttävän, ja The lonely ja Smoothie ei saa vastata koska Smoothie on siskoni, ja The lonely paras ystäväni. Siis silleen vaan, että minkä väriset hiukset ja silmät, ja minkä pituinen suurinpiirtein. Joo, aika outo kysymys, mutta jostain syystä mulla on kova tarve tietää nyt. Outoa. Toosi outoa. No mutta mitäs mieltä olitte? Vaikkei olisi rakentavaa palautetta, niin kommentit lämmittävät mieltä niin kesällä kuin talvellakin.