Moi! Uusi osa on nyt täällä. Onneksenne voin kertoa että inspiraatiota on mielin määrin tällä hetkellä. Jatkoa siis tulossa. Mutta eiköhän sitten osan pariin!
***
On sateinen ilma. Lämpöä on noin 13 astetta ja sateenkaari pilkottaa taivaalla. Olen juuri ajamassa autotalliin pitkän työpäivän jälkeen. Onneksi kohta on taas lomaa. Olen varannut minulle ja Allisonille matkan Italiaan. Marney ei töiltään päässyt, mutta hyvin se matka silti menee.
Oi, niitä ihania rantoja ja pikkukaupungin sykettä. Sanonpahan vain, että olen päässyt täysin yli Danielista. On kulunut kuukausi, ja elämä on jatkunut normaalisti. Ilman miehiä.
Nousen rappuset sisälle, avaan oven, ja huomaan ylimääräiset kengät eteisessä.
" Ai, hei Grace." Allison sanoo. " Siskosi tuli käymään." hän toteaa.
" Hei Colette!" huudahdan ja hän ryntää halaamaan minua.
" Ihana nähdä sinuakin joskus!" sanon ystävällisesti. Olen nähnyt Coletten viimeksi vuosi sitten. Minulla oli häntä ikävä.
***
" Kiitos että sain tulla Grace." Colette toteaa. Allison rykäisee. " Ja kiitos myös sinulle." hän sanoo ja siirtää katseensa Allisoniin.
" Mukavaa että tulit. Kunpa voisit jäädä pidemmäksi aikaa. Allison ja minä lähdemme ylihuomenna Italiaan." sanon mietteissäni.
" Mutta kyllähän me näemme! Allison kutsui minut mukaanne. Meillä tulee olemaan tosi hauskaa tyttöporukalla!" hän huudahtaa innoissaan. Mulkaisen Allisoniin päin.
" Niin siis... Koska Marney ei tullut, niin... Ajattelin vain, että haluaisit viettää aikaa siskosikin kanssa. Muuten hän joutuu viettämään aikaa porukoidesi kanssa melkein kaksi viikkoa." Allison selittää.
" Ymmärrän... Hei All, tuutko hetkeks mun kaa juttelee tonne alas? kysyn.
" Onko siinä jokin ongelma?" Colette kysyy huolestuneena.
" Ei tietenkään. Gracella on aika erikoinen huumorintaju. Tulemme takaisin kohta." Allison sanoo ja nousee.
***
"Mitä sä oikeen aattelit?" kysyn närkästyneenä.
"Mitä? Eksä muka haluu viettää aikaa siskos kaa?" Allison kysyy. Hän jotenkin aina vierittää syyn minun niskoilleni.
"Tottakai haluan... Mutta kaikki eivät halua elää siskonsa varjossa." mutisen.
"Sä oot hyvä juuri tuollaisena kuin oot. Jos miehet kiinnostuu Colettesta sun sijaan, ne varmaan etsii enemmän sellaisia tyttöjä. Parisuhteessa on tärkeetä että on oma itsensä", Allison sanoo. Mitä minä tuohon sanoisin? Hän on oikeassa.
"Voi kun asiat menisivätkin niin. Mutta kun ei. Ja en puhunut ainoastaan miehistä, vaan myös esimerkiksi susta. Lyödäänkö vetoa että reissun jälkeen et huomioi minua ollenkaan. Se aivopesee
sut!" sanon kauhuissani.
"Et VOI olla tosissasi! Sä oot ja tuut aina olemaan mun paras ystävä. Ja se ei muutu yhden reissun aikana!" Hän melkein kiljuu. Toivottavasti Colette ei kuule mitään.
"Mutta kun... Olet oikeassa. Ylireagoin kai vähän kun ajattelen noin. Ja sinäkin tulet aina olemaan paras ystäväni", sanon ja hymyilen.
"Sä oot ihana Grace. Kukaan ei korvaa sua."
***
Taksi saapuu pihaan. Allison on vielä ihan toisessa maailmassa ja minä rättiväsynyt, mutta kaikki lähtevät nopeasti ulos.
"Reippaasti nyt Grace!" Colette huutaa.
" Joojoo!" huudan. Miksi minä olen aina viimeinen? Tunnen kuinka otteeni lipsuu ja matkalaukkuni mätkähtää maahan. Hitto!
***
Ja eivät ne vaikeudet siihen loppuneet. Emme löytäneet oikeaa terminaalia, ja niin sanottu "shoppailuaika" taisi valua hukkaan.
" Siis mun mielestä Vice on paljon parempi paikka asua kuin Bridgeport. Siellä on kauheen pilvistä, mutta siel on kumminkin tosi hyvät shoppailu mahdollisuudet." Allison kaakattaa." No mutta on Vicessäkin...", Allison ja Colette höpisevät kun minä yritän selvittää mistä koneemme lähtee.
"Hei tytöt... Mä taidan tietää mistä se kone lähtee."
***
"Koneemme ei sitten olekaan kovin täynnä," Colette toteaa.Täällä on tähän mennessä vain muutamia ihmisiä.
"Siis kertaappa vielä matka-aikataulumme." Colette pyytää.
"Siis kun saavumme Bridgeportiin, menemme taksilla hotellille ja sitten shoppailemaan ja olemme siellä yhden yön, ja sitten aamulla kello kymmenen on lento Italiaan. Mikä jäi epäselväksi?" Kysyn. Minusta tuntuu että Colette haluaa vain tehdä selväksi että minä olen vastuussa matkasta.
"Allison, mikä siellä nyt on niin kiinnostavaa?" kysyn ikkunasta ulos tuijottavalta Allisonilta.
"Ne ovat niin kauniita", Allison vastaa.
" Menemmekö tuolla vihreällä?" Allison kysyy. Jestas. "All... Se on lähdössä ilmaan jo nyt, ja kaikki matkustajat ovat jo sisällä. Mitä luulisit?" kysyn närkästyneenä. " Ai joo..." Allison mumisee ja hän on punainen kuin tomaatti.
"Mutta mun on kyllä pakko päästä tohon kauppaan ennen kuin lähdetään. Mun pitää ostaa suklaata lennolle." " Ei Allison, he ottavat matkustajia jo sisään. Osta sieltä Bridgeportista sitten. Ja kyllä sä kaksi tuntia pärjäät ilman suklaata", Colette huomauttaa.
"Mulla ei kestä kauan!" Allison huutaa juostessaan kauppaan.
"Allison!" huudan, mutta hän ei pysähdy, vaan säntää suklaahyllylle.
" Paras tottua tuohon." Sanon Colettelle. "Joo." Hän vastaa.
***
Olemme shoppailemassa Bridgeportin suurimmassa kauppakeskuksessa.
" Tosi ihana mekko." Colette huokaisee.
" Niin on. Paljonkohan se maksaa?" Allison sanoo ja katsahtaa minuun päin mielipuolisesti.
" Se maksaa varmaan tooosi paljon yli budjettimme. Mennäänkö tuonne vastapäiseen kauppaan?" Kysyn toiveikkaasti. Itse en ole niin shoppailuintoilija kuin Allison.
" Katsellaan vain. Tule Grace." Colette kutsuu.
" Mitä järkeä siinä on?" kysyn. "Aina ei ole kyse logiikasta, Spock!" Allison naurahtaa vertaukselleen. Huoh.
***
" Mitä mieltä olette? Pitäisikö minun ostaa tämä?" Colette kysyy.
" Se on nätti." Allison toteaa.
" Paljonko se maksaa?" Kysyn.
" 700." Colette kertoo ja katsoo mekkoa peilistä.
" Herran jestas!" Allison kiljahtaa ja esittää kauhistunutta. Tai sitten hän oli. Tai sitten ei.
" Mistä sinä sellaiset rahat hankit?" kysyn.
"Grace... Kaiken A ja O on rikas mies", hän sanoo esittäen lempisarjamme näyttelijärtä.
***
"Se olisi sitten 675 euroa", kassaneiti ilmoittaa ystävällisesti. "Ja saanen huomauttaa, että loistava valinta", hän sanoo ja iskee silmää.
" Kiitos. Ai siinä oli joku alennuskin. Ja tässä ole hyvä. Ja voinko käyttää täällä Vicen kanta-asiakaskorttia?" Colette kysyy vilpitön ilme kasvoillaan.
"Tietysti", hän vastaa taas kerran ystävällisesti.
" Ai, hei Grace." Allison sanoo. " Siskosi tuli käymään." hän toteaa.
" Hei Colette!" huudahdan ja hän ryntää halaamaan minua.
" Ihana nähdä sinuakin joskus!" sanon ystävällisesti. Olen nähnyt Coletten viimeksi vuosi sitten. Minulla oli häntä ikävä.
***
" Kiitos että sain tulla Grace." Colette toteaa. Allison rykäisee. " Ja kiitos myös sinulle." hän sanoo ja siirtää katseensa Allisoniin.
" Mukavaa että tulit. Kunpa voisit jäädä pidemmäksi aikaa. Allison ja minä lähdemme ylihuomenna Italiaan." sanon mietteissäni.
" Mutta kyllähän me näemme! Allison kutsui minut mukaanne. Meillä tulee olemaan tosi hauskaa tyttöporukalla!" hän huudahtaa innoissaan. Mulkaisen Allisoniin päin.
" Niin siis... Koska Marney ei tullut, niin... Ajattelin vain, että haluaisit viettää aikaa siskosikin kanssa. Muuten hän joutuu viettämään aikaa porukoidesi kanssa melkein kaksi viikkoa." Allison selittää.
" Ymmärrän... Hei All, tuutko hetkeks mun kaa juttelee tonne alas? kysyn.
" Onko siinä jokin ongelma?" Colette kysyy huolestuneena.
" Ei tietenkään. Gracella on aika erikoinen huumorintaju. Tulemme takaisin kohta." Allison sanoo ja nousee.
***
"Mitä sä oikeen aattelit?" kysyn närkästyneenä.
"Mitä? Eksä muka haluu viettää aikaa siskos kaa?" Allison kysyy. Hän jotenkin aina vierittää syyn minun niskoilleni.
"Tottakai haluan... Mutta kaikki eivät halua elää siskonsa varjossa." mutisen.
"Sä oot hyvä juuri tuollaisena kuin oot. Jos miehet kiinnostuu Colettesta sun sijaan, ne varmaan etsii enemmän sellaisia tyttöjä. Parisuhteessa on tärkeetä että on oma itsensä", Allison sanoo. Mitä minä tuohon sanoisin? Hän on oikeassa.
"Voi kun asiat menisivätkin niin. Mutta kun ei. Ja en puhunut ainoastaan miehistä, vaan myös esimerkiksi susta. Lyödäänkö vetoa että reissun jälkeen et huomioi minua ollenkaan. Se aivopesee
sut!" sanon kauhuissani.
"Et VOI olla tosissasi! Sä oot ja tuut aina olemaan mun paras ystävä. Ja se ei muutu yhden reissun aikana!" Hän melkein kiljuu. Toivottavasti Colette ei kuule mitään.
"Mutta kun... Olet oikeassa. Ylireagoin kai vähän kun ajattelen noin. Ja sinäkin tulet aina olemaan paras ystäväni", sanon ja hymyilen.
"Sä oot ihana Grace. Kukaan ei korvaa sua."
***
Taksi saapuu pihaan. Allison on vielä ihan toisessa maailmassa ja minä rättiväsynyt, mutta kaikki lähtevät nopeasti ulos.
"Reippaasti nyt Grace!" Colette huutaa.
" Joojoo!" huudan. Miksi minä olen aina viimeinen? Tunnen kuinka otteeni lipsuu ja matkalaukkuni mätkähtää maahan. Hitto!
***
Ja eivät ne vaikeudet siihen loppuneet. Emme löytäneet oikeaa terminaalia, ja niin sanottu "shoppailuaika" taisi valua hukkaan.
" Siis mun mielestä Vice on paljon parempi paikka asua kuin Bridgeport. Siellä on kauheen pilvistä, mutta siel on kumminkin tosi hyvät shoppailu mahdollisuudet." Allison kaakattaa." No mutta on Vicessäkin...", Allison ja Colette höpisevät kun minä yritän selvittää mistä koneemme lähtee.
***
"Koneemme ei sitten olekaan kovin täynnä," Colette toteaa.Täällä on tähän mennessä vain muutamia ihmisiä.
"Siis kertaappa vielä matka-aikataulumme." Colette pyytää.
"Siis kun saavumme Bridgeportiin, menemme taksilla hotellille ja sitten shoppailemaan ja olemme siellä yhden yön, ja sitten aamulla kello kymmenen on lento Italiaan. Mikä jäi epäselväksi?" Kysyn. Minusta tuntuu että Colette haluaa vain tehdä selväksi että minä olen vastuussa matkasta.
"Allison, mikä siellä nyt on niin kiinnostavaa?" kysyn ikkunasta ulos tuijottavalta Allisonilta.
"Ne ovat niin kauniita", Allison vastaa.
" Menemmekö tuolla vihreällä?" Allison kysyy. Jestas. "All... Se on lähdössä ilmaan jo nyt, ja kaikki matkustajat ovat jo sisällä. Mitä luulisit?" kysyn närkästyneenä. " Ai joo..." Allison mumisee ja hän on punainen kuin tomaatti.
"Mutta mun on kyllä pakko päästä tohon kauppaan ennen kuin lähdetään. Mun pitää ostaa suklaata lennolle." " Ei Allison, he ottavat matkustajia jo sisään. Osta sieltä Bridgeportista sitten. Ja kyllä sä kaksi tuntia pärjäät ilman suklaata", Colette huomauttaa.
"Mulla ei kestä kauan!" Allison huutaa juostessaan kauppaan.
"Allison!" huudan, mutta hän ei pysähdy, vaan säntää suklaahyllylle.
" Paras tottua tuohon." Sanon Colettelle. "Joo." Hän vastaa.
***
Olemme shoppailemassa Bridgeportin suurimmassa kauppakeskuksessa.
" Tosi ihana mekko." Colette huokaisee.
" Niin on. Paljonkohan se maksaa?" Allison sanoo ja katsahtaa minuun päin mielipuolisesti.
" Se maksaa varmaan tooosi paljon yli budjettimme. Mennäänkö tuonne vastapäiseen kauppaan?" Kysyn toiveikkaasti. Itse en ole niin shoppailuintoilija kuin Allison.
" Katsellaan vain. Tule Grace." Colette kutsuu.
" Mitä järkeä siinä on?" kysyn. "Aina ei ole kyse logiikasta, Spock!" Allison naurahtaa vertaukselleen. Huoh.
***
" Mitä mieltä olette? Pitäisikö minun ostaa tämä?" Colette kysyy.
" Se on nätti." Allison toteaa.
" Paljonko se maksaa?" Kysyn.
" 700." Colette kertoo ja katsoo mekkoa peilistä.
" Herran jestas!" Allison kiljahtaa ja esittää kauhistunutta. Tai sitten hän oli. Tai sitten ei.
" Mistä sinä sellaiset rahat hankit?" kysyn.
"Grace... Kaiken A ja O on rikas mies", hän sanoo esittäen lempisarjamme näyttelijärtä.
"Se olisi sitten 675 euroa", kassaneiti ilmoittaa ystävällisesti. "Ja saanen huomauttaa, että loistava valinta", hän sanoo ja iskee silmää.
" Kiitos. Ai siinä oli joku alennuskin. Ja tässä ole hyvä. Ja voinko käyttää täällä Vicen kanta-asiakaskorttia?" Colette kysyy vilpitön ilme kasvoillaan.
"Tietysti", hän vastaa taas kerran ystävällisesti.
" Oletko nyt varma ostoksestasi?" Allison kysyy.
" Tottakai." Hän vastaa.
***
Kolmen tunnin rankan shoppailun jälkeen suuntaamme McDonaldsiin.
" Kolme juustopurilaista, kolmet isot ranskikset ja..."
" Öh, Allison?" Colette sanoo. " Niin?" Allison kysyy.
" Otan vain mansikkapirtelön." Colette sanoo ja tuijottaa tiskin takana istuvaa karvatonta koiraa. Kaikkea ne tänne tuovatkin.
***
" Miksi otit pelkän pirtelön? Nyt meidän täytyy käydä matkalla kaupassa."
" Miten sinä kestät? Minulle maistuisi toinenkin ateria." Allison kysyy hämmentyneenä.
" Kauneuden eteen pitää kärsiä. Minun pitää mahtua morsiuspukuuni." Colette vastaa. Minut valtaa outo tunne. Onnellisuus.
"Onneksi olkoon!" Sanon , nousen ja halaan Colettea. " Kiitos."
" Samoin! Onko se hyvännäköinen?" Allison kysyy. " On!" Colette nauraa.
***
"Oli kyllä kiva päivä!" sanon.
" Niin oli. Ja yllätyksiä täynnä." Allison sanoo ja laittaa samalla tyynyjään.
"Ja Italiassa tulee olemaan vielä paljon kivempaa", totean. Coletten kännykkä alkaa soimaan.
"Voitko vastata Grace?" Colette huutaa suihkusta. " Joo", vastaan.
"Hei. Colette on suihkussa.Voinko jättää viestin?"
"Olisin vain kysynyt mitä kirkkoa hän oli ajatellut", mies puhelimessa kysyy.
" Daniel?!" henkäisen.
Siinä oli nyt kolmas osa. Minulla on aika selvät suunnitelmat tästä eteenpäin, mutta ehdotukset silti auttavat. Laittakaahan kommenttia!
