Osa 7. Selityksen aika

Moi. Ensiksi haluan sanoa, että pahoittelen osa pituutta, mutta tää on vähän niinkuin väliosa. Tää selvittää vähän asioita. Seuraava osa ois tulossa kumminkin pian. Sanoisin että 2 viikon sisällä. En kuitenkaan lupaa mitään. Ja toinen asia on se, että huomasin, että sivuillani on vieraillut uusia ihmisiä, joten kannustankin rohkeasti kommentoimaan, koska niitä on aina ihana lukea, vaikka kyse olisikin rakentavasta kritiikistä. (:

***

Sanat kaikuvat päässäni

" Mitä täällä on tapahtunut? En palkannut sinua jotta särkisit hänen sydämensä " 

" Palkannut? Maksetaanko sinulle että olisit kanssani? "

" En halua rahoja enää. Se oli ennen kuin rakastuin sinuun "

" Benjaminin oli tarkoitus tuoda sinut tänne. Tarkoitukseni ei ollut satuttaa "

" Älä mene Grace "

 ***

" Elettiin vuotta 1988. Olin parikymppinen ja seurustelin isäsi, siis Peterin kanssa. Minusta tuntui pahalta jättää Carl ja Colette kotiin kun lähdin yliopistoon. Peter oli silloin koko ajan töissä. 

" Olin silti innoissani. Tarkoitukseni oli viettää Kampuksella kaksi lukuvuotta ja palata kotiin valmistuneena. 

Tapasin hänet heti saavuttuani asuntolalle. 

 " Tarvitsetko kantamisapua? " hän kysyi .

Huomasin ensin hänen suuren hiustöyhtönsä. Nyt kun sitä ajattelee, se oli naurettava , mutta se oli muotia silloin.

" Kiitos " Sanoin ystävällisesti. Tiesin jo tuolloin että meistä tulisi hyviä ystäviä. "

Äiti piti pitkän tauon puheessaan, kunnes jatkoi.

" Täytyy myöntää, että hän oli komea, vaikken saanutkaan ajatella häntä sillä tavalla.

Vietimme paljon aikaa yhdessä. Meillä oli oma opintopiiri ja sen lisäksi kävimme paljon viihteellä. "

" Sain yhtenä päivänä puhelun Peteriltä, että Colette oli oppinut puhumaan. Kaipasin silloin heidän luoksensa, mutta olin silti onnellinen Kampuksella. Tiesin jo tuolloin että Peter tapaili muita naisia ollessani poissa, mutta en välittänyt, koska kuulin hänen äänestään että hän oli vielä rakastunut minuun ja hän odottaisi minua kun palaan. "

" Lempipaikkamme oli keilahalli. Vietimme siellä paljon aikaa, harjoitellen.

" Olin jollain tapaa kiintynyt häneen. En rakastanut häntä kuin veljeä, mutten myöskään kuin poikaystävää. Olin aivan varma että pitäisimme tiiviisti yhteyttä yliopisto-ajan jälkeen. "

Äiti huokaa. Hän on selvästi surullinen ettei se tapahtunut.

" Sinä iltana olimme Seanin kaverin bileissä. Olimme juoneet aivan liikaa.

Tanssimme hitaita, kunnes Sean veti minut lähelleen.

Suutelimme. Tiesin että se oli väärin, mutta harkintakykyni oli huonontunut veressäni olevan alkoholin takia. "

" En muista miten päädyimme asuntolaan, mutta muistan mitä siellä tapahtui "

" En välittänyt seurauksista, elin vain hetkessä "

Äiti hiljenee taas.

" Herättyäni minulla oli kamala olo. Se johtui osittain krapulasta, osittain siitä että olin pettänyt rakastamani miehen.

Sean yritti vakuutella minulle, ettei se haittaa, mutta minulla oli kauhea syyllisyyden tunne. "

" Jätin opinnot kesken ja palasin kotiin. Kerroin Peterille, joka ei huomattuaan syyllisyydentuntoni suuttunut. Colette vierasti minua aluksi, mutta Carl muisti minut ja tuli onnelliseksi. Menin naimisiin Peterin kanssa, ja vähän ajan päästä huomasin olevani raskaana. Olisit voinut olla Peterinkin, mutta minulla vain oli sellainen tunne, että olet Seanin lapsi. Kun synnyit, olin onnesta sekaisin. En ajatellut sinua virheenä, vaikka olisinkin toivonut että olisit Peterin. "

" Kaikki tekevät virheitä äiti. Olisit vain kertonut ennen kuin saan kuulla sen jonkun toisen suusta. " sanon surullisena.

" Olen pahoillani Grace. Rakastan sinua ihan liikaa, enkä halunnut järkyttää sinua. " Äiti sanoo ja halaa minua.

" Onneksi en ole pitkävihainen " Sanon ja purskahdamme naurukyyneliin.